Historia

Buster-alumiiniveneet valmistetaan Inhan tehtailla Ähtärissä, jossa on työstetty metallia pian jo 200 vuoden ajan. Vuonna Ruukkikylän tarina käynnistyi tarkalleen vuonna 1841, veneiden valmistus Inhanjoen varrella alkoi 130 vuotta myöhemmin. Vuonna 2021 Inhan tehtaat täytti siis 180 vuotta ja Buster-alumiiniveneet 45 vuotta. 

Inhan tehtaiden historia alkoi vuonna 1841, kun Inhan sahan ja myllyn omistaja, laamanni Erik Gustaf Roschier sai kuvernööriltä luvan raudan valmistukseen Inhanjoen rannalla. Teollinen toiminta alkoi toden teolla 10 vuotta myöhemmin, jolloin harkkohytissä alettiin jalostaa järvi- ja suomalmia raudaksi. Hankkeen taustalla oli Seinäjoen Östermyran ruukinpatruunan poika, alaa ruotsissa opiskellut Gustaf August Wasastjerna. 

Todelliseen vauhtiin teollinen toiminta pääsi 1884, jolloin maineikas teollisuusmies August Nilsson Keirkner alkoi kehittää tehtaita, rakensi höyrysahan, teräsvalimon, hevosenkenkätehtaan sekä pultti- ja niittitehtaan. Takomotuotteita valmistettiin Inhassa näihin päiviin saakka, mutta 170 vuotta myöhemmin historiallinen mustan raudan paja on muutettu Busterin suurimpien mallien varusteluhalliksi. 

Uusi veneenrakennusmateriaali alumiini käyttöön vuonna 1955

Inhan tehtaiden pitkän tarinan veneiden valmistukseen liittyvä sivujuonne alkoi 1950-luvulla toisessa ruukissa, Tuusulan Kellokoskella. Siellä käynnistyi vuonna 1953 Per-Håkan Carlanderin aloitteesta alumiinisten Kello-veneiden valmistus. ”Kevytmetallin”, kuten silloin sanottiin, käyttö veneiden valmistuksessa oli mullistava ajatus keskellä puuveneiden aikakautta. Oppia Carlander kävi hakemassa Yhdysvalloista. 

Kestävistä ja huolettomista alumiiniveneistä tuli nopeasti suosittuja: ensimmäinen malli, reilun kolmen metrin mittainen Kello 1, esiteltiin yleisölle lokakuussa 1955 ja jo seuraavana vuonna veneitä valmistettiin jo yhtä vaille 800 kappaletta. Kaikkiaan eri kokoisia Kello-veneitä myytiin lähes 10 000 kappaletta. 

Alumiinisia Kello-veneitä
Busterin edeltäjä Kello oli Suomen ensimmäinen alumiinivene. Tyypillisiä Kello-veneiden tunnusmerkkejä olivat runkomateriaalin lisäksi tummanruskeat mahonkituhdot, sininen kylkiviiva, hitsaustekniikan käyttö ja aikaansa edellä ollut uppoamaton rakenne. Keskellä malliston suurimpiin kuulunut, 4,46 metriä pitkä Kello 3 Big Jan ja oikealla 3–5 hv perämoottorille sopiva soutuvene Kello 2. Kuva: Matti Porre.

Alumiiniveneiden suosio räjähti kasvuun 1970-luvun lopulla

Kahden metallinjalostukseen erikoistuneen tehtaan tarinat yhtyivät 1973, kun Fiskars päätti siirtää alumiiniveneiden tuotannon Kellokoskelta Inhaan. Inhan tehtaat olivat siirtyneet Keirkneriltä Fiskarsille jo vuonna 1917, Kellokosken tehtaat taas päätyi Fiskarsin omistukseen 1963. 

Ähtäriin tuotanto siirtyi kokonaan 1976 ja venemallit saivat nimekseen Fiskars 12 ja Fiskars 14. Seuraavana vuonna niistä syntyivät 3,6 metriä pitkä Mini Buster ja 4,15 metriä pitkä Buster. 

Mini Buster lumessa Norjan tuntureilla vuonna 1979
Ensimmäinen Buster-malli oli Mini Buster, joita rakennettiin Inhan tehtailla vuodesta 1977 vuoteen 1983. Vuonna 1977 norjalainen Buster-kauppias hinasi venettä ja kahden hengen miehistöä moottorikelkalla Pohjois-Norjan tuntureilla todistaakseen veneen kestävyyden. Kuva: Fiskars-yhtiöiden historiallinen arkisto.

Suositut Buster-mallit kasvattivat nopeasti alumiiniveneiden mainetta sekä Suomessa, Ruotsissa että Norjassa. Vuonna 1977 alumiiniveneiden markkinaosuus Pohjoismaissa oli arvioitu vain kahdeksi prosentiksi.  Jo vuonna 1979 Fiskars totesi ”alumiiniveneen lyöneen voimallisella markkinoinnilla läpi Suomen ja Skandinavian markkinoilla” ja 1980-luvun alussa Busterin markkinaosuus Suomessa oli noussut  yli 30 prosenttiin.

Kaikkiaan Buster- ja Kello-veneitä on valmistettu yli 130 000 kappaletta, näistä suurin osa on edelleen käytössä. Jopa vanhimpia 1950-luvun Kello-veneitä on vesillä runsaasti. 

Fiskarsin kaudella Inhassa ehti olla monenlaista tuotantoa, mm. peltikaappeja, saranoita ja rautatiekiskojen kiinnitykseen käytettäviä takeita. 2000-luvulla muusta tuotannosta on vähitellen luovuttu, mm. saranoiden valmistus siirtyi Abloylle, ja vanhan ruukin alueella on keskitytty kehittämään alumiiniveneiden valmistusta. 

Yamahan moottorit ja elektroniikka integroituvat osaksi venettä 

Fiskarsin aika Ähtärissä päättyi vuonna 2016, jolloin maailman johtaviin veneilytuoteyhtiöihin kuuluva Yamaha Motor osti Inhan tehtaat. Maailmanlaajuisesti yli 50 000 ihmistä työllistävän yrityksen liikevaihto on noin 11 miljardia euroa (2020).  

Yamahan omistus on merkinnyt veneen, moottorin ja nykyisin olennaisen elektroniikan nivoutumista asiakkaan näkökulmasta mahdollisimman valmiiksi paketiksi. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että vene suunnitellaan jo alun perin pariksi tietyille Yamahan perämoottoreille ja aivan pienimpiä malleja lukuunottamatta vakiovarustukseen kuuluu oma Buster Q -infotainment-järjestelmä – nykyaikaisen moottoriveneen käyttöliittymä.  Asiakkaalle kaikki tämä tekee veneilyn entistä helpommaksi ja mukavammaksi.  

Yamaha VMAX SHO -perämoottoria asennetaan Buster XXL -veneeseen Inhan tehtailla
Yamahan moottorit integroituvat yhä tiiviimmin veneeseen ja elektroniikkaan. Maarit Koivuviita viimeistelee Buster XXL -alumiinivenettä Inhan tehtailla keväällä 2021, Yamaha VMAX SHO -perämoottori on jo asennettu paikoilleen.   

Uusimpia kehitysaskeleita on moottoreiden asentaminen ja koekäyttäminen jo tehtaalla. Tämä vaihe on perinteisesti hoidettu vasta jälleenmyyjän tiloissa ennen veneen luovutusta. Veneen valmistajan ja myyjän kannalta suuri muutos ei näy suoraan asiakkaalle – mutta välillisesti varmasti mm. toimitusvarmuuden ja palvelun nopeutuessa.  

2020-luvun alussa Inhan tehtaiden liikevaihto on noin 70 miljoonaa euroa ja tuotantolaitoksella Ähtärissä työskentelee noin 125 henkeä. Tehtaan kapasiteetti on yli 5000 venettä vuodessa. 

Sivun pääkuva: Inhan tehtaat 1900-luvun alussa. Kuva: G. A. Stoore / Keski-Suomen museo.


 

Jaa